Euroopan unionin historia

Toisen maailmansodan jälkeen Eurooppa oli sekavassa tilassa. Mantereella oli käyty kaksi veristä sotaa. Jo keskiajalta asti Euroopan maat olivat sotineet toisiaan vastaan. Maiden suhteet olivat huonot. Kahden tuhoisan maailmansodan jälkeen Euroopan maiden johtajat päättivät, että ainoa tapa estää Euroopan sodat oli aloittaa yhteistyö.

Yhteistyö alkoi kaupan ja talouden alueilla. Saksa, Ranska, Italia, Belgia, Alankomaat ja Luxemburg ratkaisivat suurimman riidan ja aloittivat hiiliteollisuuden ja terästuotannon yhteistyön maiden välillä. Sitten yhteistyö laajeni myös elämän muille alueille. Perustettiin Euroopan talousyhteisö (ETY) ja muita yhteistyöjärjestöjä. Vuonna 1967 eri järjestöille luotiin yhtenäinen hallinto, Euroopan yhteisö (EY). Euroopan yhteisöllä oli kaikkien yhteiset neuvosto ja komissio.

Yhteisö alkoi laajentua 1970-luvulla, kun siihen liittyi uusia jäseniä. Vuonna 1972 kansalaiset saivat ensimmäistä kertaa valita edustajansa Euroopan yhteisön parlamenttiin suorilla vaaleilla.

Vuonna 1992 Euroopan yhteisön maat sopivat entistä tiiviimmästä yhteistyöstä. Euroopan yhteisö muuttui Euroopan unioniksi (EU). Sopimus tehtiin Maastrichtin kaupungissa, joten EU:n perustamissopimuksen nimeksi tuli Maastrichtin sopimus.

Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi vuonna 1995. Sitä ennen Suomella oli ollut Euroopan kanssa vapaakauppasopimus (EEC-sopimus) 1973 lähtien. Vapaakaupasta tehty sopimus antoi oikeuden käydä kappaa Euroopan maiden välillä ilman rajalla perittäviä tullimaksuja.